No niin, eilinen ilta oli täyttymysten ilta. Poikani kanssa sykpetettiin melkein 2 tuntia ja ah sitä onnea ja iloa, kun näki toisen parin kuukauden jälkeen taas livenä netin välityksellä <3
Hieman rauhoitti mieltä, kun sai juteltua tulevasta, siis tänään tapahtuvasta, reissusta ja muutenkin kuulumisia vaihdettua.
Hieman myös helpotti oloa se, että matkaan on lähdössä yhteensä viisi iloista reissaajaa ja kaksi heistä on jo käynyt saarella aiemmin. Eli sinällään osalle tuttu paikka.
Mutta tuo viiden tunnin lento se nyt rupesi rassaamaan aivoja ja kaiken maailman ENTÄ-JOS juttuja putkahtelee mieleen.
Hieman lentopelkoisena sitä jännittää kaikkien rakkaiden, tuttujen ja puolituttujen puolesta kunne koneeseen nousevat. Kaiken maailman uutisoinnit ja tilastot ottaa siinä vaiheessa mielestä ylivallan ja muutahan ei sitten pieneen aivokoppaan mahdukaan enää pyöriteltäväksi, just!
Tänään siis on tiedossa kysienpureskelumaratooni ilta seitsemästä puoleen yöhön saakka..narsk narsk.
Ja jahka se viesti näytölle kilahtaa puolen yön maissa, että perillä, niin vasta sitten tämä muori saa helpotuksen ja pääsee nukkumaan. Näin se vaan on, että sitä jännittää, minkäs luonnolles mahdat :D
No, tänään myös riemun päivä, tai no siis iloinen siinä mielessä, että esikoiseni-tyttäreni- täyttää tänään 29v. Niin se aika vaan mänöö!
Että iloa ja jännitystä ilmassa noin niinkun fifty-fifty. Juu.
No, huomenna iloisemmissa tunnelmissa ja helpottuneemmissakin uskon. Nyt ei muuta kun niitä kynsiä syömään ja jännittämään, ei tässä nyt oikein muutakaan osaa tehdä. Kääk!
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
tiistai 5. toukokuuta 2015
päivän hajatelmia
No niin..aikaa vierähtänyt parisen vuotta edellisistä kirjoituksista. Ja en enää pahoita niin mieltäni ( edellinen blogi pari hassua: mielensäpahoittaja )..no joo, pahoitan, mutta en jaksa siitä enää maailmalle nurista. Riittää, kun koti oloissa märisen :)
Paljon on reilussa parissa vuodessa tapahtunut ja nytpä olen kotosalla kuntoutustuella ainakin elokuun loppuun ja voipipa olla, että syksyllä uudet tuulet puhaltaa ja kokeilen uutta työtä tai sitten jopa ihan koulun penkille opettelemaan uutta ammattia, kuka tietää. Se selvinnee tässä kesän aikana kuinka käy. Mihin kunto riittää ja kyvyt :)
Nyt kun aikaa on kotosalla ollessa, niin voinee kai tänne muutamia ajatelmia, hajatelmia, raapustella..mitä päähän pullahtelee. Yksin ollessa onkin aikaa miettiä jos sun mitä.
Tänään ajatukset on olleet lähinnä kaoottisia. Poika lähti helmikuussa Koreaan Seouliin , yliopistoon opiskelijavaihtoon. Minä tietysti olin jo pari kuukautta ennen lähtöä ihan rikki ja romuna kun mietin miten kaikki siellä menee ( ja miten itse pärjään :D ). Aikuinen ihminen ja kunnollinen kuin mikä...mutta pakko oli hermoilla. Kun sitten oli pari viikkoa vierähtänyt lähdöstä ja kaikki sujui toisella puolen palloa hyvin, minäkin rauhotuin...kunnes...
Kunnes muutama päivä sitten poikani ilmoitti, että lähtevät reissuun. Muutamaksi päiväksi lepoa opintoihin ja " etelän lämpöön " suunta, pienellä porukalla. APUA! No mihis matka sitten???!!
Kohteeksi valikoitui heillä Filippiinit ja Cebun saari. Tosin lyhyt reissu kun vaan aikaa 4 päivää..No eikun googlaamaan..tietysti.
Ja joo..terrorismia, kidnappauksia, luonnonilmiöitä, taskuvarkauksia, pommiuhkaa, mellakoita ja vaikka mitä kauheuksia. Kauppakeskuksien ovilla vartija pumppuhaulikoiden kanssa vartiossa jne.
Onpa ihana paratiisi saari! Ja toukokuussa alkaa sadekausi ja voi tulla kaiken maailman hirmumyrskyjä ja taifuuneja. Tosin pahin kausi kai enempi loppukesästä ;)
Kyllä google sauhusi ja minä kauhusta täristen vaan jatkoin lukemista ja googlaamista. Väillä piti laittaa pojalle viestiä ja kertoa miehelle ja tyttärelle ja taas lukemaan lisää, kuinka turvaton paikka se mahtaa olla.
Parilta tutulta tuli kyllä kommenttia että kiva ja kaunis paikka ja ei yhtään sen turvattomampi kuin mikään muukaan maailman kolkka kun vaan pitää tavaroistaan huolen eikä ylly elvistelemään. Kohtelias ja tarkka kun on, niin hyvin menee..no, hetken jo rauhotuin ja taas alkoi kauhu skenariot pyörimään päässä mitä kaikkea voisi sattua.
No tietysti se, että pöllitään rahat, passi ja puhelin, tietty. Kidnappauskin kävi mielessä ( vaikka isompi porukka liikkeellä, niin juu, sitten nappaavat koko porukan). Ja jos ei saa yhteyttä päivän aikana edes kerran, niin taatusti on sattunut jotain..
Ja jos menee uimaan, niin varmaan joku merisiili tai muu vastaava öttiäinen pistää tai puraisee..tai entä jos saakin jokun taudin vaikka hyttysistä..joku tarjoaa jotain metanolia tai ties mitä alkoholiin sekoitettuna..ja entä mahtaako siellä olla tapana huumata turisteja?!!
Mitä siellä voi ja uskaltaa tehdä? :D
No, ehkäpä sitä nyt vaan ottaa ja rauhottuu.. kuvat on kauniita mitä sieltä on otettu ja postailtu nettiin ja moni kehuu paikkaa ihan oikeasti paratiisiksi ja ihmisiä ystävällisemmäksi kuin esim. Thaimaassa.
Ja mitäpä minä voin täältä käsin. Aikuinen ihminen matkaa ja tekee mitä haluaa sanon minä mitä tahansa ja olenpa mitä mieltä vaan. Ja kyllähän se matkailu avartaa ja kun kerran on mukava porukka vielä seurana niin mikäs siinä on oikeasti nauttiessa reissusta.
Mikä huoli ja hiusten repiminen se olisikaan jos toinen yksin matkustaisi..härregyyd!
Ja niitäkin ketkä yksin reissaa maailmaa ristiin rastiin on ollut ja on oleva..ja tyttöjäkin vielä yksin matkustamassa..ajatella..huh huh! Ja kuinka sitten iloisena kertovat ihanista matkoistaan jälkeenpäin.
No mutta vielä oli yksi kauhistus..lentomatka. Itse en niin voi sanoa lentämistä pelkääväni, mutta en sitä rakastakaan. Aina sitä miettii että kai tää kone pysyy ilmassa ja nousu ja lasku sujuu turvallisesti. Ja koko matka yleensä.
Ja mikä sitten on turvallinen lento-yhtiö. Tiedäpä tuota. Kun lentävät kaikki koneet satoja ja tuhansia lentoja. Ja sanotaan, että autolla matkaaminen on turvattomampaa kuin lentäminen, mutta miksi silti aina koneeseen mennessä vaan jännittää, eikä koskaan auton rattiin istuessa??
No..niinpä tässä oli vielä se yksi kauhistus..lento-yhtiö on AirAsia..ja eikun googlettamaan..hmmm...sattunut sitä ja tätä ja ei kai ihan turvallisimpiin lukeutuva. Halpalentoyhtiö. Apua!Mikä siinä on, että pitää etsimällä etsiä mitä on sattunut ja kuvitella että nyt tietty sattuu kans jotain kamalaa? Kun oikeasti tuolla ulkoillessa voi ihan samalla lailla sattua jotain tai missä tahansa liikkeellä ollessa??!!
Voi tätä äidin huolta ja murhetta! Murehtia jotain jo ennakkoon kun mitään ei ole sattunut! Äideillä on varmaan joku ylimääräinen apps..huoli apps tehdasasennettuna jo.
Niin, kylläpä olen kuullut jo muutaman kerran, että elä nyt hyvänen aika murehdi ja kaikki menee hyvin, mutta ei sitä vaan voi estää!
No, ehkäpä minä tässä kohta otan ja rauhotun, ainakin toviksi. Sitten sunnuntai iltana, kun kone taas laskeutuu Seouliin ja tulee viesti että perillä, niin huokasen syvään, helpotuksesta. Siihen saakka on kyllä totiset paikat.
Ja pysyn nahoissani kun saan edes viestin päivässä :), mutta kuinkahan siellä mahtaa yhteydet toimia???!!
Päivä onkin mennyt tässä kaikkea pähkäillessä..hyvää että huonoa. Ja kylläpä alkaa jo päätä särkemään.
Katsotaan mitä hajatelmia ja ajatelmia huominen mahtaa tuoda tullessaan.
Ja voi lähimmäisiäni, he joutuvat nyt kuuntelemaan minua muutaman päivän..sääliksi heitä käy :)
Eikun huomisiin ja katsotaan mitkä on tunnelmat silloin.
Tänään onneksi lapsen lapsi tulee hoitoon toviksi ja saa ajatukset vähäksi aikaa muualle.
Paljon on reilussa parissa vuodessa tapahtunut ja nytpä olen kotosalla kuntoutustuella ainakin elokuun loppuun ja voipipa olla, että syksyllä uudet tuulet puhaltaa ja kokeilen uutta työtä tai sitten jopa ihan koulun penkille opettelemaan uutta ammattia, kuka tietää. Se selvinnee tässä kesän aikana kuinka käy. Mihin kunto riittää ja kyvyt :)
Nyt kun aikaa on kotosalla ollessa, niin voinee kai tänne muutamia ajatelmia, hajatelmia, raapustella..mitä päähän pullahtelee. Yksin ollessa onkin aikaa miettiä jos sun mitä.
Tänään ajatukset on olleet lähinnä kaoottisia. Poika lähti helmikuussa Koreaan Seouliin , yliopistoon opiskelijavaihtoon. Minä tietysti olin jo pari kuukautta ennen lähtöä ihan rikki ja romuna kun mietin miten kaikki siellä menee ( ja miten itse pärjään :D ). Aikuinen ihminen ja kunnollinen kuin mikä...mutta pakko oli hermoilla. Kun sitten oli pari viikkoa vierähtänyt lähdöstä ja kaikki sujui toisella puolen palloa hyvin, minäkin rauhotuin...kunnes...
Kunnes muutama päivä sitten poikani ilmoitti, että lähtevät reissuun. Muutamaksi päiväksi lepoa opintoihin ja " etelän lämpöön " suunta, pienellä porukalla. APUA! No mihis matka sitten???!!
Kohteeksi valikoitui heillä Filippiinit ja Cebun saari. Tosin lyhyt reissu kun vaan aikaa 4 päivää..No eikun googlaamaan..tietysti.
Ja joo..terrorismia, kidnappauksia, luonnonilmiöitä, taskuvarkauksia, pommiuhkaa, mellakoita ja vaikka mitä kauheuksia. Kauppakeskuksien ovilla vartija pumppuhaulikoiden kanssa vartiossa jne.
Onpa ihana paratiisi saari! Ja toukokuussa alkaa sadekausi ja voi tulla kaiken maailman hirmumyrskyjä ja taifuuneja. Tosin pahin kausi kai enempi loppukesästä ;)
Kyllä google sauhusi ja minä kauhusta täristen vaan jatkoin lukemista ja googlaamista. Väillä piti laittaa pojalle viestiä ja kertoa miehelle ja tyttärelle ja taas lukemaan lisää, kuinka turvaton paikka se mahtaa olla.
Parilta tutulta tuli kyllä kommenttia että kiva ja kaunis paikka ja ei yhtään sen turvattomampi kuin mikään muukaan maailman kolkka kun vaan pitää tavaroistaan huolen eikä ylly elvistelemään. Kohtelias ja tarkka kun on, niin hyvin menee..no, hetken jo rauhotuin ja taas alkoi kauhu skenariot pyörimään päässä mitä kaikkea voisi sattua.
No tietysti se, että pöllitään rahat, passi ja puhelin, tietty. Kidnappauskin kävi mielessä ( vaikka isompi porukka liikkeellä, niin juu, sitten nappaavat koko porukan). Ja jos ei saa yhteyttä päivän aikana edes kerran, niin taatusti on sattunut jotain..
Ja jos menee uimaan, niin varmaan joku merisiili tai muu vastaava öttiäinen pistää tai puraisee..tai entä jos saakin jokun taudin vaikka hyttysistä..joku tarjoaa jotain metanolia tai ties mitä alkoholiin sekoitettuna..ja entä mahtaako siellä olla tapana huumata turisteja?!!
Mitä siellä voi ja uskaltaa tehdä? :D
No, ehkäpä sitä nyt vaan ottaa ja rauhottuu.. kuvat on kauniita mitä sieltä on otettu ja postailtu nettiin ja moni kehuu paikkaa ihan oikeasti paratiisiksi ja ihmisiä ystävällisemmäksi kuin esim. Thaimaassa.
Ja mitäpä minä voin täältä käsin. Aikuinen ihminen matkaa ja tekee mitä haluaa sanon minä mitä tahansa ja olenpa mitä mieltä vaan. Ja kyllähän se matkailu avartaa ja kun kerran on mukava porukka vielä seurana niin mikäs siinä on oikeasti nauttiessa reissusta.
Mikä huoli ja hiusten repiminen se olisikaan jos toinen yksin matkustaisi..härregyyd!
Ja niitäkin ketkä yksin reissaa maailmaa ristiin rastiin on ollut ja on oleva..ja tyttöjäkin vielä yksin matkustamassa..ajatella..huh huh! Ja kuinka sitten iloisena kertovat ihanista matkoistaan jälkeenpäin.
No mutta vielä oli yksi kauhistus..lentomatka. Itse en niin voi sanoa lentämistä pelkääväni, mutta en sitä rakastakaan. Aina sitä miettii että kai tää kone pysyy ilmassa ja nousu ja lasku sujuu turvallisesti. Ja koko matka yleensä.
Ja mikä sitten on turvallinen lento-yhtiö. Tiedäpä tuota. Kun lentävät kaikki koneet satoja ja tuhansia lentoja. Ja sanotaan, että autolla matkaaminen on turvattomampaa kuin lentäminen, mutta miksi silti aina koneeseen mennessä vaan jännittää, eikä koskaan auton rattiin istuessa??
No..niinpä tässä oli vielä se yksi kauhistus..lento-yhtiö on AirAsia..ja eikun googlettamaan..hmmm...sattunut sitä ja tätä ja ei kai ihan turvallisimpiin lukeutuva. Halpalentoyhtiö. Apua!Mikä siinä on, että pitää etsimällä etsiä mitä on sattunut ja kuvitella että nyt tietty sattuu kans jotain kamalaa? Kun oikeasti tuolla ulkoillessa voi ihan samalla lailla sattua jotain tai missä tahansa liikkeellä ollessa??!!
Voi tätä äidin huolta ja murhetta! Murehtia jotain jo ennakkoon kun mitään ei ole sattunut! Äideillä on varmaan joku ylimääräinen apps..huoli apps tehdasasennettuna jo.
Niin, kylläpä olen kuullut jo muutaman kerran, että elä nyt hyvänen aika murehdi ja kaikki menee hyvin, mutta ei sitä vaan voi estää!
No, ehkäpä minä tässä kohta otan ja rauhotun, ainakin toviksi. Sitten sunnuntai iltana, kun kone taas laskeutuu Seouliin ja tulee viesti että perillä, niin huokasen syvään, helpotuksesta. Siihen saakka on kyllä totiset paikat.
Ja pysyn nahoissani kun saan edes viestin päivässä :), mutta kuinkahan siellä mahtaa yhteydet toimia???!!
Päivä onkin mennyt tässä kaikkea pähkäillessä..hyvää että huonoa. Ja kylläpä alkaa jo päätä särkemään.
Katsotaan mitä hajatelmia ja ajatelmia huominen mahtaa tuoda tullessaan.
Ja voi lähimmäisiäni, he joutuvat nyt kuuntelemaan minua muutaman päivän..sääliksi heitä käy :)
Eikun huomisiin ja katsotaan mitkä on tunnelmat silloin.
Tänään onneksi lapsen lapsi tulee hoitoon toviksi ja saa ajatukset vähäksi aikaa muualle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)